mä vihaan. vihaan. vihaan. vihaan meijä valmentajaa. se on niin epäreilu ja halveksii ja haukkuu ja kaikkee. VIHAAN! ja en jaksa ainaisia aamutreenej. ja mä en enää tykkää ees käydä treeneis, en vaan jaksa sitä meininkiä.
ja mä oon luistellu 3 vuotiaasta, eli koht 15 vuotta. mä oon treenannu hullun lailla, laittanu luistelun kaiken muun edelle. kavereiden, koulun, perheen. onhan tää tuottanu hedelmää, tos hyllyl mun vieres siitä kertoo monet pokaalit ja mitallit. ja voitto on aina upean tuntuista. mä oon heränny monta vuotta aikaisin jäälle ja uhrannu iltani treenaamiseen. oon tinkiny bileistä (ainaki joskus ;D) ja muista menoista, jättäny monet karkit ja suklaat syömättä toivoen et joku päivä saan kuulla että valmentaja sanoo että olen juuri sopiva, eikä aina kuinka lihava olen. olen uhrannut tähän kaikkeni, eihän mulla ole edes poikaystävälle aikaa, kavereitaki just ehtii näkee. en edes tiedä milloin olisin ollut koko viikonlopun vaan himas tekemättä mitää urheilua.
ja silti tää laji on mun elämä. en voisi elää ilman tätä <3
elämäni suurin rakkaus on taitoluistelu, nyt ja aina
pus <3 jessi